Löysin koneelta muutaman syksyisen kuvan joita en olekkaan julkaissut blogissani. ^.^¨ Ajattelin julkaista nämä ja niin. :3 Älkää ihmetelkö musiikkia se ei sovi syksyyn, enemmän talveen, muttah...

http://youtu.be/m1zwf33KudM

Missä minä olen? En pysty puhumaan tai liikumaan...
Olet tullut toiseen maailmaan jossa puhutaan ajatuksien kautta.
Kuka sinä olet?
Jätin uusi nukke. Jäät tähän maailmaan vangiksi, kun minä tulen jätin nukeksi. >:3
MENE POIS!


Älä kuuntele häntä. Ei jätti sinua ole hylkäämässä.
O.o Kaksi ääntä...
Sisko älä puutu tähän.
Rose, ei jätti sinua hylkää.
Miksi hän sitten hankkii uuden nuken? *ojentaa kättään pimeyteen*
Hän hankkii nuken vain, että et olisi yksinäinen. *ojentaa kättään*
En ole siis yksin..! *tarttuu toiseen käteen*


*Vetää kätensä pois* Jätti ei hylkää sinua koskaan, muista se.
Sinä älä puutu tähän *tukkii sisarensa suun*
*nyyhkii* Menkää pois...
Joudut pimeyteen, kun jätti sinut hylkää. Maailmaan jossa ei tapahdu mitään. Maailmaan joka on pimeyttä täynnä. Maailmaan...
ÄLÄ KUUNTELE HÄNTÄ!
Sanoin menkää pois...


Rose. Ota jalokivi, tarvitset sitä vielä.
Ei, älä ota sitä kiveä!
Sisko, sinä et päätä Rosen tulevaisuutta!
Et sinäkään!
Tämä maailma on karmiva...
Ota sitten jalokivi... Ota se mukaan, ennen kuin unesi loppuu. Tarvitset sitä.
Te ette älyä mistään mitään... *nostaa jalokiven*


Luotathan sinä minuun?
Ehkä...
Ota jalokivi mukaasi sillä tarvitset sitä tasan vuoden yhdeksän kuukauden, viiden päivän, kolmen tunnin, neljänkymmenen minuutin ja kuuden sekunnin kuluttua.
Mutta miksi?
Tulevaisuutta emme voi paljastaa etukäteen. Tulevaisuuteesi on monta tietä joista yksi toteutuu, mutta kaikkiin niistä liittyy tuo jalokivi...
Ahaa...
Nyt keskity ja lähde tästä maailmasta pois, ennen kuin on myöhäistä!
Nyt riitti lässytys *yrittää hyökätä*



Mitä minä teen?!
Kerää mieleesi positiivisia ajatuksia, äkkiä!
Selvä... *keskittyy*
*Syöksyy lähemmäksi* Sinulla ei ole tulevaisuutta! Olet mennyttä!
*Muuttuu haaleammaksi*
Jatka...
*Syöksyy* SANO VIIMEISET SANASI!
Näkemiin *katoaa*


Rose:APUA, MITÄ MULLE TAPAHTUI?! *riehuu*


Rose:Mutta... Olen kotonani... Se olikin vain unta. Ja hullua sellaista.


Rose:Kellokin on vasta kolme... Pitää yrittää nukahtaa uudelleen. Ehkä jätti voisi antaa lämmintä maitoa. ^.^


Rose:Mutta... Se "ystävällinen olento"... Koskin hänen kättään... *Horjahtaa*


Rose:Miksi se uni tuntui niin todelta? Vielä puuttuisi, että se jalokivi olisi täällä.

Rose... Vielä joku päivä me tapaamme...

 

Joo älkää ihmetelkö kuvatarinan mahdollista "outoutta". Siskoni käsikirjoitti tarinan ja sain siitä mahtavan idean tuleviin kuvatarinoihin. ^^